Vielä masussa <3

Juhlittiin :)

Saapunut maailmaan <3

kahden päivän ikäinen <3

1kk

Mila Kaisa Amalia

2kk <3

4kk

6kk

eka vappu :)

uudet aurinkolasit <3

Maanantai.. niin maananta..

Tänään on ollu niin kirjaimellisesti se kaikkien inhoama MAANANTAI.. oikeen känkkäränkkä maanantai.. Meillä ei ole elämä kuin saduissa ja kaikki on niin ihanaa ja täydellistä niinkuin monesta blogista saa kuvan.. kuvan että koskaan ei ole huonopäivä, koskaan ei ole murheita ja elämä on vaan niin huippu juttu.. Voin ainaki sanoa että meillä on tänään ollut ihan Pa**a päivä tai oikeastaan enemmänkin loppu-ilta.. yhtä huutoa ja kitinää vaan muutenkin koko päivän saanut ottaa pienintä joka paikasta irti ku oppinut tekemään sitten sitä pahaa oikeen olan takaa ja koko ajan painelemassa kaiken maailman vehkeitä ja nappuloita. No loppujen lopuksi onneksi sitte minineitikin nukahti ja kämppä hiljeni. Sai hetken nauttia hiljaisuudesta yksin rauhassa kun mieson iltavuorossa ja piakkoin saapukin kotia.

Toki meillä mukavaakin oli tänään kun miehekkeen ja pikkuneidin kanssa mentiin heti aamu kymmeneltä kummitäti T:n luo aamukaffille ja iltapäivällä tulikin hyvä ystäväni kolmen lapsensa kanssa kahville kera jätskien, olihan täällä vilskettä kun lapsia oli sellaiset kuusi kappaletta ikäerollä 9v, 8v, 6v, pian 2v, 8,5kk ja 6,5kk  ;D

Tää viikko tulee olemaan niin kiireinen ja kädet täynnä hommia ja lasten menoja.. itku pääsi kun mietin että mitä kaikkee pitää tämän viikon aikana ehtiä, tehdä ja mennä.. YKSIN.. Kaikki asiat on mun kontoilla ja hoidettavana. Mulla on kyllä aivan järkytttävän kova stressi, huomasin sen oikeen kunnolla tänään!
Myös siitä asiasta että tosiaan neljä päivää koulua ja sitten onkin 10 viikon loma.. enkä tosiaan yhtään tiedä mitä meinaan noiden neljän kanssa tehdä..

Ajattelin että jos rupeisin tänne kanssa lisäilemään noita kuvia ku niitä on aivan helkkarin paljon eikä kaikkia tosiaan viitti tonne facebookkiin laittaa.. :)

Niin ja mulla alkaa pian tiukka laihis kunhan diettiexpertti on tehny mun ruokavaliosuunnitelman valmiiksi. Kesäkunnos toivottavasti ens vuonna. Saleilu alkaa sitte kun lomat on lomailtu.

-Nekku-

Mun perhe <3

Tuorein tekele <3 ;)

sitä sun tätä..

Taas vähän jääny tämä kirjoittaminen vaikka aina ajattelen että nyt jos säännöllisesti kirjottais mutta ei vaan jotenki saa aikaseks ja nyt ei sitte tiedä mitä kirjottais ja ei edes muista oikeen mitä on tapahtunu..
Paljon stressiä on ollu monista asioista ja tuntuu että ku yhden asian saa pois niin on jo monta lisää mutta sitä se kai teettää ku on ainut joka yrittää kaiken muistaa ja hoitaa..  ollu jaksaminen muutamana päivänä pikkasen äärirajoilla, pieni väsymys painaa.. Just eileen ajattelin että kuinkahan tämän huushollin käy kun meen töihin.. kummallaki on työ mutta sitte on on vielä tämä suurin työmaa joka ei olekkaan sitte hoidettuna ku sen hoitaja onki ollu töissä..

Surullisia päiviä on mahtunut tähänkin viikkoon kun anopin koira yllättäen kuoli, lapsille aivan järjettömän rakas. Tosi raskaasti ottivat asian, etenkin kun edellisenä päivänä oltiin just käyty kylässä ja seuraavana päivänä rakasta karvakaveria ei sitten ollutkaan.  ;(

  ..........ÄITIENPÄIVÄÄN................
Ihanat lapset, kaikki neljä aamutuimaan niin salamyhkäisiä ( paitsi pienin tietty iskän toimesta ;D ) Neljä kappaletta halauksia kera ihanien lahjojen, tuli ruusukimppua, itse tehtyjä kortteja, kynttiläkippoja ja vielä ukolta kauan toivottu orkidea. Mahtava päivä ja muistutus siitä minkä takia tätä elämää elää. <3

Tällä hetkellä on lapsista kotona puolivuotias ja ekaluokkalainen  kun kaks muuta on maailmalla maanantaihin asti. Ihanan hiljasta ja rauhallista. Ei tappelun ääniä ja kiljumista. Tänään mennään uintiharrastus lopettajaisiin nauttimaan ulkoilmasta, grillailusta ja rohkeimmat saa mennäkki jo heittämääm talviturkin ( vaikka meillä sen tuo ekaluokkalainen heittiki jo viikko sitte :D )
Huomenna voisikin viettää sitte jonkulaisen tyttöjen päivän kahdestaan jos isi hoitaisi vauvaa. Näin sitä pitää yrittää järjestää ja saada annettua huomiota kaikille joskus yksitellenkin.. Ei oo mitenkään helppoa kuusi henkisessä perheessä.

Ensi viikko enää koulua ja sitten täällä kämpässä onkin 10 viikkoa ihan hillitön meno ku lomalaiset on kotona. 10 viikkoa.. 10 viikkoa.. 10 viikkoa.. Voi luoja mitä mä keksin joka ikiselle päivällä..?
Miehelläki loma vasta joskus heinäkuun lopussa, puolivuotias joka tarvii kuitenki päikkärut ja ruokaajat ym. Mitähän hitoo sitä oikeen keksii... Onneks on edes oma talo ja oma piha missä pystyy olla paljon.
Mutta oon miettiny että olsisi huomattavsti helpompaa ja mukavampaa kun asioita ja tekemisiä voisi jakaa biologisten vanhempien kesken ettei tarvisi joka ikiselle päivälle olla se joka tekee ja menee ja olee...
toisen puolen ymmärrän mutta toista en ollenkaan.. 

Pitää kirjottaa useimmin niin ei tuu asioita sieltä täältä vaan olis joku järjestys tässäki hommassa.
Mutta nyt aamukaffia..

... maanantai ...

Aina yhtä ihana maanantai.. mulla se nyt ei poikkea mitenkään normaalista tai siis muistakaan päivistä.. mutta..

Viikonloppu oli ja meni, eipä tullu tehtyä juuri mitään. Anoppilassa käytyä, lasten tapahtumassa botniahallissa niin ja olin kummituksien ( nuorimmaisen lapsosen kummitätien ) kanssa lauantai iltana vähän katsomassa iltaelämää kaupungilla, siis istuen auton takapenkillä kuunnellen musiikkia ja melkeimpä oltiin aivan hiljaa <3 sain tuossa hiljaisuudessani mietittyä asioita ja omaa elämää.. Toin tietysti nuo asiat julki sitten eileen kotipuolessa ja mitäs siitä sitten seurasikaan.. hitonmoinen riita joka siis jatkuu edelleen, ei puhuta ollenkaan näköjään toisillemme. Noh, onneksi hän on töissä.
Ei vissiin saa tuoda omia ajatuksia julki tai asioita mitkä vaivaa tai edes kertoa että tuntuu uuvuttavalta hoitaa KAIKKI asiat yksin. Ottaen huomioon että olen käynyt aikaisemmin läpi masennuksen joka kovaa vauhtia puskee itseään esiin jos kaikesta pitää vaan olla hiljaa. Rakastan mun perhettää mutta en mä tällästä elämää kuitenkaan halunnut. Musta tuntuu että mulla ei ole ollenkaan aikaa mun OMILLE lapsille, toki YRITÄN olla äiti myös näille kahdelle muullekin tytölle koska heillä ei näköjään sellaista ole.. ei vaan yksinkertaisesti riitä kädet ja aika. Koen hirveitä tunnontuskia siitä että en "ehdi" antaa kaikkeani omilleni, se vaan on fakta että omat on omia vaikka kaikki asutaanki kaikki saman katon alla. Omiin vaan on erillainen tunneside <3 En tiedä, tuntuu että on vähän eksyksissä tällä hetkellä. En oikein tiedä mikä mun rooli loppupeleissä on. Monitoimikone!
Tiesin toki alustaalkaen että helppoa ei varmasti tule olemaan kuusi henkisessä perheessä mutta välillä käydään äärirajoilla.
On toki hyviä päiviä ja hetkiäkin paljon ja tiedän onnistuvani koska lapset kyllä antavat palautteen sen mukaan.
Ja kavereita toki kiitän ku jaksavat tulla tänne hullunmyllyyn mua aina moikkailemaan.

Jaaha..

Jos vähän vaikka taas avautuis..
Eilinen päivä menikin lähestulkoon kotona ollessa, ensi pikkuisen kanssa ja kummitädit x2 tulikin sitten vähä tuomaan mölinää taloon. Sitte kotiutuikin ekaluokkalainen koulusta ja loppujen lopuksi tuli sitten eskarilainen kotiin meidän iskän kanssa. Oma lapsonen ku on isänsä luona viikonlopun, kivaa! :) Oon ilonen että nämä asiat sujuu taas hyvin koska huomaan miten onnelliseks laps siitä tulee. <3 Nämä kaksi " ei omaa " viettävätkin kaiken ajan kotona, mitä nyt mummolassa välillä ja käyvät silloin tällöin äitiänsä tapaamassa.
No eilen kuitenki illalla jännitettiin koko perheen voimin voice of finlandia ja kyllähän se meidän suosikki sieltä sitten voitti ja lapset menikin sitte hyvillä mielen pitkän jännityksen jälkeen nukkumaan. Miekkosen kanssa juotiin lasit viiniä ja katseltiin töllöä sekä netistä risteilyhintoja ym. eli ehkä jonkunlaista matkaa tulossa. ;)

Tänään oonki sitten heränny ennen kahdeksaa pikkusen kanssa ja ollaan ehditty jo vaikka mitä touhaamaan ( nyt tyytyväisenä päikyillä ) kun mies nukkuu vielä yöuniansa ;/ RAIVOSTUTTAVAA! Ymmärrän jos se olis joskus mutta.... kyllä mä yksin täälä yritän hoitaa kaikki lapset ja tehdä kaiken, AINA!
Tänään olis luvassa vielä botniahalliin menoa kun siellä taitaa jonkunlaista ohjelmaa olla lapsille, käydään siis tsekkaamassa se! Ilta meneekin sitte varmaan kotosalla.. Huvittaisi kyllä omien kavereiden kanssa tehdä jotain ja jättää vastuu kokonaa ja yksistään tolle ukolle, senhän lapsia ne myös on! Ei kai miehellä tuu asiat sitte yhtään niinku naisella vai onkohan tottunu vaan "liian hyvään".. myönnän kyllä isekkin että teen kyllä kaiken puolesta! Välillä se vaan uuvuttaa.. Neljä lasta+ mies= 5 lasta.. tähän on hyvä lopettaa!

Nyt jos oikeesti...

Heipäti hei

Jos nyt oikeesti sais aikaseksi kirjoitella tänne edes kerran pari viikossa..
En tiedä onko mulla oikeesti edes asiaa, tai olis aika paljonkin mutta en kai tänne kuitenkaan kaikkea viitti tuoda julki.
Kesäloma häämöttää kuukauden päässä ja sitte oon taas neljän lapsen kanssa 10 viikkoa "lomalla".. jippii.. Ahdistaa hieman jo valmiiksi että miten tulee menemään, pienin ku tulee viikon päästä puolivuotta ja muut kolme on kouluikäsiä ( yksi tuleva ekaluokkalainen ). Pitää kuitenki huomioida pienimmän ruoka ja uniajat ku tekemistä miettii. Miehelläkin loma vasta heinäkuun puolessa välissä. Muutenkin pikkasen jänskättää tuleva syksy kun kaikki kolme isointa on sitte koululaisia, ekaluokkalainen, tokaluokkalainen ja neljäsluokkalainen. Sitä mihin kouluun vanhin nyt loppuviimein syksyllä menee, miten tokaluokkalaisen kanssa rupeaa sujumaan kouluhommat ku siinä on hieman ollut takkuamista ja tietysti se miten ekaluokkalainen tulee pääsemään kiinni koulumaailmaan. Paljon on kaikkea.

Oon nyt puolivuotta ollut "äitiyslomalla" mutta se ei ole kyllä päivääkään tuntunut siltä. Ei ole millään tavalla pystynyt viettämään äitiyslomaa ja tehdä vauvan kanssa juttuja. Kun koko ajan on jonku lapsen menoja ja aikoja, aikatauluja ja menemisiä, kotona päivystämistä ym.Tuntuu tässä vaiheessa kun pienin kasvaa kasvamistaan että on jäänyt jostain paitsi vaikka joka päivä on ja kaikessa on tuo pienin mukana. Kai se on vaan niin vaikeaa sitten saada annettua huomiota kaikille neljälle tai sitte oon totaalisesti yksin vaikka naimisissa olenkin.
Tässä kun miettii asioita tätä kirjottaessa niin voi kyllä sanoa että ei ole mikään helppo vuosi ollut, paljon on ollut kääntämistä ja vääntämistä viime kesänjälkeen ja tuntuu välillä että eteenpäin ei asioissa pääse. Nyt on tosin viimeset pari viikkoa ollut vähän rauhallisempaa ( lasten kanssa ) , itsellä tuntuu vaan että seinät kaatuu päälle ku näitä samoja seiniä katselee jokainen päivä, ihmiset vaan välillä vaihtuu.
Toisaalta haluaisin mennä töihin pian että pääsisin täältä pois mutta sitte en kuitenkaan koska haluaisin olla tuon pienen tytön kanssa kotona mahdollismman pitkään, siihen ku vaan sisältyy niin paljon kaikkea muutakin mihin sitten rupeaa olemaan pinna aika loppu.

Sekavaa tekstiä kun ei ole tullut kirjoiteltua, on niin vaikea pukea sanoiksi tätä kaikkea. Mutta eiköhän se tästä taas lähde.
Hyvää viikonloppua, mä lähden vaunuttelemaan pian.

Jos pääsis vauhtiin..

Jos vaikka nyt sais alotettua jotenki edes tän kirjottamisen.. Ei muuten mutta ihan omaks ajan kuluks.. meinaa nimittäin olla aika tylsät päivät.

Ei oo oikeen tää odottaminen luotu mulle!
Tasan kolme viikkoa sitten lääkärissä sanottiin että laps voi tulla minä päivänä tahansa että niin hyvin edistyny kaikki ym ym. Ja että ihan varmasti tulee jonkun verran ennen laskettua aikaa mutta se laskettu aika sattuu nyt olemaan tämän viikon torstaina että eipä se nyt kovin paljon aikasemmin sitte tuu :D
On se kivaa ku on ristiäiset suunniteltu alustaloppuun ja niihin on kaikki tarvittava hommattu, päivämäärät, kellonajat, vaatteet ym. mutta laps vaan puuttuu.. :D niin ja valokuvaaja.. Haluisin nimittäin HYVIÄ kuvia ristiäisistä enkä niitä mummojen kameroilla otettuja sieltä täältä kuvia..
Ja toiseks se että samoihin aikoihin olis sisko rakkaan 30-vuotis pippalot mihin päätin jo raskauden alkuvaiheessa että meneen, on ne sen arvoset pippalot että niitä en haluis missata ja rupee todellaki toi menojalka vipattaan niin kovaa jo tän kotona makaamisen jälkeen et haluan kunnolla rilluttelemaan!!!! Oon varmaan huono ja paska äiti ku jo raskaana tollasta ajattelin ja osaks sen takia odotan jo että olis käärö sylissä mutta se on siitä omasta mielenterveydestä huolehtimista.. oonhan tässä perheessä kuitenki ne kolme lasta jo ennestään! Toki kaikki riippuu siitä että meneekö kaikki hyvin ja että laps on terve ym.

Huomenna olis aamulla taas neuvolan aika ja ajattelimpa sielä vähän ilmaista itteeni että eipä ole se lapsi tullut lääkärin sanomisista huolimatta, empä oo tässä hetkeen oikeen nukkunut ku on niin kovat lonkkakivut ja lapsi ollut 3 viikkoa jo niin alhaalla ettei jalkoja voi yhdes pitää ja kolmanneks se että hirvittää ajatuskin siitä että pitäs synnyttää vielä yksikin 4,5 kilonen ( rv 40+6 ).. joten käynnistysaikaa vois mun mielestä ruveta tässä vaiheessa edes jo harkitsemaan.. Huomenna voisin jatkaa vaikka sitten siitä aiheesta..

Mulla on muuten btw. tullu ikävä muutamaa ihmistä joita en ny oo hetkeen nähny enkä oikeestaan tiedä edes miks.. o_O johtuneeko tästä raskaudesta..
Ei mulla muuta..

-N-