... maanantai ...

Aina yhtä ihana maanantai.. mulla se nyt ei poikkea mitenkään normaalista tai siis muistakaan päivistä.. mutta..

Viikonloppu oli ja meni, eipä tullu tehtyä juuri mitään. Anoppilassa käytyä, lasten tapahtumassa botniahallissa niin ja olin kummituksien ( nuorimmaisen lapsosen kummitätien ) kanssa lauantai iltana vähän katsomassa iltaelämää kaupungilla, siis istuen auton takapenkillä kuunnellen musiikkia ja melkeimpä oltiin aivan hiljaa <3 sain tuossa hiljaisuudessani mietittyä asioita ja omaa elämää.. Toin tietysti nuo asiat julki sitten eileen kotipuolessa ja mitäs siitä sitten seurasikaan.. hitonmoinen riita joka siis jatkuu edelleen, ei puhuta ollenkaan näköjään toisillemme. Noh, onneksi hän on töissä.
Ei vissiin saa tuoda omia ajatuksia julki tai asioita mitkä vaivaa tai edes kertoa että tuntuu uuvuttavalta hoitaa KAIKKI asiat yksin. Ottaen huomioon että olen käynyt aikaisemmin läpi masennuksen joka kovaa vauhtia puskee itseään esiin jos kaikesta pitää vaan olla hiljaa. Rakastan mun perhettää mutta en mä tällästä elämää kuitenkaan halunnut. Musta tuntuu että mulla ei ole ollenkaan aikaa mun OMILLE lapsille, toki YRITÄN olla äiti myös näille kahdelle muullekin tytölle koska heillä ei näköjään sellaista ole.. ei vaan yksinkertaisesti riitä kädet ja aika. Koen hirveitä tunnontuskia siitä että en "ehdi" antaa kaikkeani omilleni, se vaan on fakta että omat on omia vaikka kaikki asutaanki kaikki saman katon alla. Omiin vaan on erillainen tunneside <3 En tiedä, tuntuu että on vähän eksyksissä tällä hetkellä. En oikein tiedä mikä mun rooli loppupeleissä on. Monitoimikone!
Tiesin toki alustaalkaen että helppoa ei varmasti tule olemaan kuusi henkisessä perheessä mutta välillä käydään äärirajoilla.
On toki hyviä päiviä ja hetkiäkin paljon ja tiedän onnistuvani koska lapset kyllä antavat palautteen sen mukaan.
Ja kavereita toki kiitän ku jaksavat tulla tänne hullunmyllyyn mua aina moikkailemaan.

Jaaha..

Jos vähän vaikka taas avautuis..
Eilinen päivä menikin lähestulkoon kotona ollessa, ensi pikkuisen kanssa ja kummitädit x2 tulikin sitten vähä tuomaan mölinää taloon. Sitte kotiutuikin ekaluokkalainen koulusta ja loppujen lopuksi tuli sitten eskarilainen kotiin meidän iskän kanssa. Oma lapsonen ku on isänsä luona viikonlopun, kivaa! :) Oon ilonen että nämä asiat sujuu taas hyvin koska huomaan miten onnelliseks laps siitä tulee. <3 Nämä kaksi " ei omaa " viettävätkin kaiken ajan kotona, mitä nyt mummolassa välillä ja käyvät silloin tällöin äitiänsä tapaamassa.
No eilen kuitenki illalla jännitettiin koko perheen voimin voice of finlandia ja kyllähän se meidän suosikki sieltä sitten voitti ja lapset menikin sitte hyvillä mielen pitkän jännityksen jälkeen nukkumaan. Miekkosen kanssa juotiin lasit viiniä ja katseltiin töllöä sekä netistä risteilyhintoja ym. eli ehkä jonkunlaista matkaa tulossa. ;)

Tänään oonki sitten heränny ennen kahdeksaa pikkusen kanssa ja ollaan ehditty jo vaikka mitä touhaamaan ( nyt tyytyväisenä päikyillä ) kun mies nukkuu vielä yöuniansa ;/ RAIVOSTUTTAVAA! Ymmärrän jos se olis joskus mutta.... kyllä mä yksin täälä yritän hoitaa kaikki lapset ja tehdä kaiken, AINA!
Tänään olis luvassa vielä botniahalliin menoa kun siellä taitaa jonkunlaista ohjelmaa olla lapsille, käydään siis tsekkaamassa se! Ilta meneekin sitte varmaan kotosalla.. Huvittaisi kyllä omien kavereiden kanssa tehdä jotain ja jättää vastuu kokonaa ja yksistään tolle ukolle, senhän lapsia ne myös on! Ei kai miehellä tuu asiat sitte yhtään niinku naisella vai onkohan tottunu vaan "liian hyvään".. myönnän kyllä isekkin että teen kyllä kaiken puolesta! Välillä se vaan uuvuttaa.. Neljä lasta+ mies= 5 lasta.. tähän on hyvä lopettaa!

Nyt jos oikeesti...

Heipäti hei

Jos nyt oikeesti sais aikaseksi kirjoitella tänne edes kerran pari viikossa..
En tiedä onko mulla oikeesti edes asiaa, tai olis aika paljonkin mutta en kai tänne kuitenkaan kaikkea viitti tuoda julki.
Kesäloma häämöttää kuukauden päässä ja sitte oon taas neljän lapsen kanssa 10 viikkoa "lomalla".. jippii.. Ahdistaa hieman jo valmiiksi että miten tulee menemään, pienin ku tulee viikon päästä puolivuotta ja muut kolme on kouluikäsiä ( yksi tuleva ekaluokkalainen ). Pitää kuitenki huomioida pienimmän ruoka ja uniajat ku tekemistä miettii. Miehelläkin loma vasta heinäkuun puolessa välissä. Muutenkin pikkasen jänskättää tuleva syksy kun kaikki kolme isointa on sitte koululaisia, ekaluokkalainen, tokaluokkalainen ja neljäsluokkalainen. Sitä mihin kouluun vanhin nyt loppuviimein syksyllä menee, miten tokaluokkalaisen kanssa rupeaa sujumaan kouluhommat ku siinä on hieman ollut takkuamista ja tietysti se miten ekaluokkalainen tulee pääsemään kiinni koulumaailmaan. Paljon on kaikkea.

Oon nyt puolivuotta ollut "äitiyslomalla" mutta se ei ole kyllä päivääkään tuntunut siltä. Ei ole millään tavalla pystynyt viettämään äitiyslomaa ja tehdä vauvan kanssa juttuja. Kun koko ajan on jonku lapsen menoja ja aikoja, aikatauluja ja menemisiä, kotona päivystämistä ym.Tuntuu tässä vaiheessa kun pienin kasvaa kasvamistaan että on jäänyt jostain paitsi vaikka joka päivä on ja kaikessa on tuo pienin mukana. Kai se on vaan niin vaikeaa sitten saada annettua huomiota kaikille neljälle tai sitte oon totaalisesti yksin vaikka naimisissa olenkin.
Tässä kun miettii asioita tätä kirjottaessa niin voi kyllä sanoa että ei ole mikään helppo vuosi ollut, paljon on ollut kääntämistä ja vääntämistä viime kesänjälkeen ja tuntuu välillä että eteenpäin ei asioissa pääse. Nyt on tosin viimeset pari viikkoa ollut vähän rauhallisempaa ( lasten kanssa ) , itsellä tuntuu vaan että seinät kaatuu päälle ku näitä samoja seiniä katselee jokainen päivä, ihmiset vaan välillä vaihtuu.
Toisaalta haluaisin mennä töihin pian että pääsisin täältä pois mutta sitte en kuitenkaan koska haluaisin olla tuon pienen tytön kanssa kotona mahdollismman pitkään, siihen ku vaan sisältyy niin paljon kaikkea muutakin mihin sitten rupeaa olemaan pinna aika loppu.

Sekavaa tekstiä kun ei ole tullut kirjoiteltua, on niin vaikea pukea sanoiksi tätä kaikkea. Mutta eiköhän se tästä taas lähde.
Hyvää viikonloppua, mä lähden vaunuttelemaan pian.