Nyt jos oikeesti...

Heipäti hei

Jos nyt oikeesti sais aikaseksi kirjoitella tänne edes kerran pari viikossa..
En tiedä onko mulla oikeesti edes asiaa, tai olis aika paljonkin mutta en kai tänne kuitenkaan kaikkea viitti tuoda julki.
Kesäloma häämöttää kuukauden päässä ja sitte oon taas neljän lapsen kanssa 10 viikkoa "lomalla".. jippii.. Ahdistaa hieman jo valmiiksi että miten tulee menemään, pienin ku tulee viikon päästä puolivuotta ja muut kolme on kouluikäsiä ( yksi tuleva ekaluokkalainen ). Pitää kuitenki huomioida pienimmän ruoka ja uniajat ku tekemistä miettii. Miehelläkin loma vasta heinäkuun puolessa välissä. Muutenkin pikkasen jänskättää tuleva syksy kun kaikki kolme isointa on sitte koululaisia, ekaluokkalainen, tokaluokkalainen ja neljäsluokkalainen. Sitä mihin kouluun vanhin nyt loppuviimein syksyllä menee, miten tokaluokkalaisen kanssa rupeaa sujumaan kouluhommat ku siinä on hieman ollut takkuamista ja tietysti se miten ekaluokkalainen tulee pääsemään kiinni koulumaailmaan. Paljon on kaikkea.

Oon nyt puolivuotta ollut "äitiyslomalla" mutta se ei ole kyllä päivääkään tuntunut siltä. Ei ole millään tavalla pystynyt viettämään äitiyslomaa ja tehdä vauvan kanssa juttuja. Kun koko ajan on jonku lapsen menoja ja aikoja, aikatauluja ja menemisiä, kotona päivystämistä ym.Tuntuu tässä vaiheessa kun pienin kasvaa kasvamistaan että on jäänyt jostain paitsi vaikka joka päivä on ja kaikessa on tuo pienin mukana. Kai se on vaan niin vaikeaa sitten saada annettua huomiota kaikille neljälle tai sitte oon totaalisesti yksin vaikka naimisissa olenkin.
Tässä kun miettii asioita tätä kirjottaessa niin voi kyllä sanoa että ei ole mikään helppo vuosi ollut, paljon on ollut kääntämistä ja vääntämistä viime kesänjälkeen ja tuntuu välillä että eteenpäin ei asioissa pääse. Nyt on tosin viimeset pari viikkoa ollut vähän rauhallisempaa ( lasten kanssa ) , itsellä tuntuu vaan että seinät kaatuu päälle ku näitä samoja seiniä katselee jokainen päivä, ihmiset vaan välillä vaihtuu.
Toisaalta haluaisin mennä töihin pian että pääsisin täältä pois mutta sitte en kuitenkaan koska haluaisin olla tuon pienen tytön kanssa kotona mahdollismman pitkään, siihen ku vaan sisältyy niin paljon kaikkea muutakin mihin sitten rupeaa olemaan pinna aika loppu.

Sekavaa tekstiä kun ei ole tullut kirjoiteltua, on niin vaikea pukea sanoiksi tätä kaikkea. Mutta eiköhän se tästä taas lähde.
Hyvää viikonloppua, mä lähden vaunuttelemaan pian.